Kotona taas. Täytyy sanoa, että en ole koskaan viettänyt näin laiskaa ja vähäruokaista juhannusta. Ja ilma oli mitä loistavin! Tosin aurinko ei aina paistanut, mutta lämpöä riitti. En siis tehnyt oikeastaan mitään. Luin, tuijotin järvelle, makasin sängyllä... Pieni ajatus oli lähteä moikkaamaan serkkuani, mutta ukkoskuuron uhka vesitti ajatuksen.
Ruokaa oli viikonlopuksi varattu paljon. Aatoksi oli varattuna niitä uusia perunoita ja grillissä valmistuivat naudan pihvit. Mutta. Pihvi oli pahaa, sitkeää ja jänteistä... Koiralle meni. Joten ateria koostui perunoista ja salaatista. Seuraavaksi päiväksi oli varattu possun sisäfile, jonka Aviokki kuutio ja paistoi kasvisten kera siinä muurikassa. Annoksesta tuli vain niin iso, että siitä syötiin kaksi päivää. Kun mitään ei tee, niin ei nälkäkään tule. Onneksi. Kasslerit jäivät paistamatta, grillimakkarat pakettiin. Leipää ei mennyt yhtään. Pitää yrittää nyt viikolla korjata tilannetta, ettei ruokaa mene kovin paljon haaskiolle. Niin kuin minä olen joskus sillä kehuskellut, että meilläpä ei mene ruokaa roskiin...
Ja kohta olen (melkein) omavarainen salaattiainesten suhteen. Takana kasvaa ihan perussalaattia ja ihan pienesti voi havaita myös Lollo Rosson nouseen pintaan. Sitten on jotain kukkia, joista ei ole mielikuvaa... odotellaan. Etualalla on kaksi riviä silopersiljaa, kehäkukkia ja kaksi riviä tilliä. Viime vuonnahan tillit tukehtuivat krassin isojen lehtien alle. Ja tukea vasten kasvaa tuoksuhernettä. Kukkalaatikoissa on kehäkukkaa ja sitä, jonka nimeä en muista... (täältä blogistahan sekin löytyisi, jos vain viitsisi etsiä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti