- Inhoan kaikkea leikkimistä. Jos vaikka häissä tms. on jotain leikkejä, niin tunnen itseni vähintään vaivautuneeksi ja yritän luikkia pakoon tilanteesta. Tai sitten olen tekopirteä. Sama koskee myös kaikkia työyhteisöpäivien tekoteko leikkejä. Olen varmaan tylsä, mutta en osallistu niihin, jos vaan voin välttää tilanteen.
- En koskaan leikkinyt lastenikaan kanssa. Ihan itse hoitivat homman. Yhdessäolon korvasin lukemisella ja muulla puuhastelulla. Kun lapset kasvoivat, oli itsellekin oikein mukava odottaa yhdessäolon hetkeä ja jatkaa jonkin hyvän kirjan lukemista.
- Vaatekaappini värit ovat nykyisin musta, valkoinen ja punaisen eri sävyjä. Farkut ovat tietenkin sinisiä. En ole koskaan ostanut beigejä tai ruskeita vaatteita.
- Lempikappaleeni voit kuunnella täältä Tämä liittyy myös siihen yhteen suosikkielokuvaani, Pulp Fictioniin.
- Haluan liikkua ja lenkkeillä yksin. Tai korkeintaan kaksin. Eilen joku liikuntaterapeutti televisiossa ehdotti työpaikkojen ryhmäliikuntavuoroja. Voi tsiis... Miksi työpaikastakin pitäisi tehdä joku japanilaistyyppinen "meidän perhe, ollaan aina yhdessä"-juttu?
- Varsinainen ystäväpiirini on aika suppea. Eräs tuttavani sieltä Helsingin työpäästä kertoo koko ajan, kuinka hänen ystävänsä tekivät/olivat/kertoivat sitä ja tätä. Mietin, onko hänellä todella noin paljon ystäviä, vai ovatko he vain tuttavia?
- Jos olisi varaa, muuttaisin jonnekin, missä on ainainen kesä. Australiaan, Karibialle...
- Olen intohimoinen pyykin pesijä. Myönnän, kone ei ole läheskään aina täynnä.
- Ikkunat ovat vieläkin tälle kesälle pesemättä. Näkeehän noista läpi.
- En ole koskaan tankannut autoa. Aina on joku löytynyt siihen hommaan. Kun isäni kuoli, äitini lähes ensimmäinen kysymys oli "Osaatko tankata auton?" No, meistä ei kumpikaan osannut... En muuten tiedä, onko äitini joutunut opettelemaan tuon taidon. Pitääpä kysyä.
- Melkein kaikkeen voisin rahani tuhlata, mutta ravintolaruokailun suhteen olen hirveän pihi. Johtuu varmaan siitä, että niin monesti rahoilleen saa ala-arvoista vastinetta. Eli siispä kokeilen ja kokkailen itse mielelläni uusia reseptejä. Joskus onnistuu, joskus ei.
Ja tämä postaus ei syntynytkään tuosta vain! Sitten vielä omat kysymykseni ja haastettavat myöhemmin.
Kasvatuslaatikosta parvekkeelta
Löysin monia yhtäläisyyksiä, esim. tuo leikkijuttu. Kaikkein kammottavimpia ovat sanaleikit. Yöksis. Miksi kutsuilla pitää olla pelejä ja leikkejä. Eikö vanhanaikainen jutustelu enää riitä?
VastaaPoistaSamaten tuo pyykinpesu: taloyhtiössä siunailivat talon vesilaskua ja miettivät asuuko jossain asunnossa enemmän väkeä kuin on vesilaskun maksajia...