201. teksti

Siis hei, huomasin tuosta tilastosta, että edellinen lyhyt postaukseni oli tavallaan "juhlapostaus", 200 postaukseni. Ja nyt on siis menossa jo 201 postaus... Ihmeesti on juttua riittänyt, vaikka ei aina niin järkevääkään.

Miksi sitten aloitin bloggaamisen? Oikestaan voisi sanoa, että ihan uteliaisuudesta ja siksi, kun laihduttamisesta on tehnyt julkisen, olisi luovuttaminen tavallaan suurempi julkinen häpeä.  En ole kertonut tästä bloggauksesta kuin kolmelle ystävälleni (halit teille!). Hekin asuvat etäällä, joten ainakaan työ ym. kuvioissa ei tämä harrastus tule vahingossa ilmi. Kerroin asian heille,  jotta tiedän muutaman tutun lukevan tätä ja siten ei tule kirjoiteltua tänne mitä sattuu, liian henkilökohtaisia asioita. Ja sitten joskus voisi olla liemessä varomattomien juttujensa takia. En kuitenkaan usko, että kukaan esim. työtovereistani on eksynyt tänne. Jos on, niin voi tulla ilmoittautumaan...

Bloggauksessa on mukavaa myös toisten blogien lukeminen, niiden kommentointi ja kommenttien saaminen omista jutuista. Olen löytänyt mielestäni hyvin samanhenkisten bloggaajien blogit, joita seuraan. Koska kirjoittajien tyyli vaihtelee, tuo sekin mukavan lisän blogien lukemiseen. 

Elisiltana olin aivan naatti (milloinpa en olisi). Työpaikalla oli mehut imevä jaarittelukokous. Tarjolla oli täytekakkuja. En ottanut palastakaan. Yhden kupin mustaa kahvia join. Voiko olla typerämpää kokoustarjottavaa kuin täytekakku? Nehän maksavatkin leipomosta ostettuna vaikka mitä. Samalla rahalla olisi saanut monta hyvää ja raikasta voileipää.

Päivän syömiset: Sitä samaa mitä toissapäivänä... suurinpiirtein...

Krassit ovat vaan niin kauniita!