lauantai 25. elokuuta 2012

Aina nälkä ja jatkuvasti jano

Jotain ihmeellistä on tapahtunut aivoilleni. Ne nimittäin viestittävät jatkuvasta nälän tunteesta ja kun syön, mikään ei tunnu riittävän. Onkohan se niin, että kun tasan vuosi sitten aloitin tämän laihduttamisen ja päätös oli niin vankka, en antanut tuollaisille tuntemuksille sijaa? Nyt kun varsinainen tavoite on saavutettu, niin aivoni yrittävät palauttaa minut entiselle tasolle? Ja tuon 59 kilon tavoittelu on keholleni ja mielelleni niin vaikeaa.

Olen kuitenkin pysynyt ruokailukertojen suhteen entisessä. Aamupala, lounas, päivällinen. Ei välipaloja, ei leivonnaisia, ei herkkuja. Niin, ei herkkuja... Nyt elokuussa olen syönyt lähes joka päivä päivällisen jälkeen vähän jäätelöä ja ottanut yhden palasen sitä tummaa suklaata. Marketissa oli maistiaiset Maraboun mansikkasuklaasta. Ostin levyn ja ajattelin syödä myös siitä yhden rivin palasen. Mutta onneksi istahdin tähän tietokoneen ääreen ja luin näitä blogeja. Ensimmäisenä erään 140 kiloisen laihdutusurakkaa. Ja päätin, että suklaa saa jäädä kaappiin odottamaan. Kun olen näin lähellä lopullista päämäärääni, miksi pilata sitä jollakin suklaalla? 

Olenhan siinä "onnekkaassa" asemassa, että ylipainoa ei nyt sentään ollut useita kymmeniä kiloja. Ymmärrän täysin, miksi jotkut vaikeasti ylipainoiset luopuvat laihduttamisestaan. Tämä on kokopäivähommaa. Ja sitten vielä kehtaavat tarjota kaupassa maistiaisia jostain suklaasta!!! :):):)


Kehäkukka, kukka, jonka kauneutta olen oppinut arvostamaan vasta nyt vanhempana.

2 kommenttia:

  1. Sinäpä sen sanoit, tämä on nimenomaan kokopäivähommaa! Ja loppuelämän jollain tapaa sitä. Toisinaan toki helpompaa, eikä tarvitse jatkuvasti työstää asioita ja syömisetkin lutviutuu iteksiään. Mutta välillä on niin työlästä miettiä ja tehdä valintoja.

    Selvitään yhdessä! :)

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Kerran eräs Painonvartijoiden työntekijä sanoi, että on suurempi mahdollisuus parantua syövästä kuin laihduttajan pysyä loppuelämänsä hoikkana...

    VastaaPoista