maanantai 10. kesäkuuta 2013

Maalaiset matkalla

Lähdin siis pää täynnä räkää reissuun. Ja palasin reissulta puoli päätä räkää täynnä. Sinänsä flunssa ei haitannut reissussa mitenkään, mitä nyt nenää joutui niistämään tuon tuostakin. Jaksaminen oli ihan normaalia. Laskeskelin, että kulutin 120 nenäliinaa, joihin niistettiin ainakin 2-3 kertaa sekä tyhjensin hotellihuoneen "tissue-boxin" (siis sellaisen, josta vedetän paperi ja uusi tulee aina puoliksi esille). Ja korviin sattui aivan vimmatusti etenkin koneen laskeutuessa. Nyt ymmärrän, miksi jotkut pikkulapset itkevät ihan kamalasti koneen nousun ja laskun aikana. Olisi tehnyt itsekin melkein mieli huutaa.

Mutta reissuun. Alun hyvän lähdön jälkeen kaikki ei sitten mennytkään ihan putkeen. Rodoksen kentällä oli niin voimakas sivutuuli, että jouduimme laskeutumaan 15 minuutin lentomatkan päähän Turkin puolelle. Joo... ja kun olimme liikkeellä tanskalaisella koneella (Thomas Cook) ja olimme suomalaisia, sieltä lähtö ei osoittautunutkaan niin helpoksi. Aavistin kyllä sen, onhan poliittinen tilanne Turkissa erittäin epävakaa. Turkkilaiset venyttivät lähtölupaamme liki kolme tuntia. Tunnelma konessa säilyi silti melko leppoisana, koneen avatuista ovista tuli raikasta ilmaa koneeseen ja kukaan ei hermostunut. Eräs pikkulapsi alkoi kyllä kiukuttelemaan, mutta taitava isä lahjoi lapsen karamellillä :) Oltuamme hetken poliittisia pelinappuloita, laskeuduimme Rodoksen kentälle liki neljä tuntia myöhässä.

Hotellimme Aqugrand sijaitsi lähellä Lindoksen kaupunkia, mutta silti kaukana kaikesta. Rodoksen keskustaan oli matkaa noin 50 km ja Lindoksen kylään oli ylämäkeä matkaa noin 2,5 km. Koska hotellimme oli niin syrjässä ja me sen ainoat suomalaisasiakkaat, pääsimme hotellille taksilla. Ylellistä. 

Ja sitten. Ihan hävettää. Kun aloin vaihtamaan kevyempiä vaatteita ylleni, en saanutkaan matkalaukkuani auki. Ja lähempi tarkastelu osoitti, että tuo laukku ei ollut edes minun! Voi prk, prk, prk! Ei auttanut muuta kuin alkaa soittelemaan oppaalle ja selvittäämään asiaa. Minä en ole koskaa törmännyt samanlaiseen laukkuun kuin minulla. Punainen Samsonite keltaisin terein ja harmain lukoin. Ostin laukun aikanaan sillä periaatteella, että ei tarvitse siinä lentokentän hihnalla arpoa lukuisten tummien laukkujen joukosta, mikä niistä on oma. Ja nyt sitten olin liian huolimaton!!!

Taksilla takaisin lentokentälle, oma laukkuni odotti siellä "lost ja found"-osastolla ja toinen laukku taksilla omalle omistajalle. Rahaa paloi heti kättelyssä semmoiset 150 euroa... Minun virheeni ja minun kustanettava... Onneksi sain taksikuskiksi aivan ihanan sedän, joka puhui myös englantia taitavasti. Hän auttoi minua lentokentällä asioiden selvittelyssä.

Ja vihdoin takaisin hotellilla klo 19,30. Alkuperäisen suunnitelman mukaan siellä olisi pitänyt olla jo ennen puoltapäivää... Kaipa nämäkin kokemukset rikastavat.

Hotelli oli aivan ihana. Jos olisi halunnut (ja ollut rahaa), sieltä olisi voinut varata itselleen vaikka hovimestarin. Eli oma allas, aurinkoinen köllötyspaikka (kuva on otettu aikaisin aamulla, sieltä se aurinko jo pilkistää) ja ihana, varjoinen patio. Tuossa sohvalla köllöttelin joka ilta ja lueskelin kirjaa (Rosa Liksom: Hytti nro 6) tai täyttelin Daily Mailin keskiaukeaman sudokuja...

Nämä ovat tuoleja niiden selkäpuolelta. Aika huono istua mutta kauniita.

6 kommenttia:

  1. No voi laukkusotkua. Onneksi löytyi oikeat laukut oikeille omistajille. Minä en tunnista omaani, vaikka on yritetty tarroilla merkata. Pitäisi tosiaan olla punainen/sähkön sininen tai vastaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katselin jo tullessa uutta matkalaukkua Hki-Vantaalla. Ehkäpä sellainen kovakuorinen valkoinen (en muista merkkiä) ja sitten pitää liimata siihen omia tarroja...

      Poista
  2. Aina välillä sattuu ja tapahtuu. Onneksi asioilla on taipumus järjestyä.

    Kivan näköinen patio, tuossa kelpaa lueskella ja katse saa levätä horisontissa.

    Itse olen käynyt kolmesti Rodoksella ja aina asunut tuulisen rannan puolella. Tykkään kaupungista, koska se on lähellä vanhaa kaupunkia. Ei ihme, että vanha kaupunki on unescon maailmanperintökohde (vai miksi niitä kutsutaan) - siellä on historiallisia paikkoja mitä tutkia ja ihanan sokkeloisia katuja ja vallihautoja ja ja ja... ihania ruokapaikkojakin!

    Tänään käytiin ostamassa Norjan kartta, aurinkolomaa ei ole siis tiedossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli minunkin kolmas Rodoksen reissu! Maineestaan huolimatta Rodoksella löytyy monenmoista tekemistä. Rodoksen vanha kaupunkin on upea ja samoin tämä Lindoksen kaupunki, josta kuvia myöhemmin.

      Ja Norjassa on myös kiva käydä. Kerran ajettiin Aviokin kanssa melkein suoraa soittoa Jäämeren rantaan ja tullessa piti käydä Kirkkoniemessä, mutta eksytiin.... Tultiinkin suoraan Utsjoelle. Että karttakin olisi hyvä olla joskus olemassa.

      Poista
  3. Vau! Oma allas ja mahti köllöttelypaikka! Minäkin tahdon tuollaiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätin, että haluan kerrankin olla vähän paremmassa hotellissa. Kyllä kannatti. Paitsi tosi helteillä tuo oma aurinkoteranssi on varmasti tappavan kuuma, rannalle siitä on lähdettävä.

      Poista