maanantai 24. syyskuuta 2012

Pappi ja kappalainen

No nyt olen suuren suuni kanssa melkoisen sopan saanut aikaan. Noiden perjantaisten hautajaisten ja oman isäni hautajaismuistojen perusteella pistin palautetta seurakunnalle. Missään en maininnut kuitenkaan vainajan nimeä. Ihan yleisellä tasolla kerroin mieipiteeni. Ja nyt sitten pappi ja kappalainen ovat vastailleet minulle ja pyydelleet anteeksi ja pyydelleet anteeksi setänikin omaisilta, vaikka missään en maininnut hänen nimeään... Ovat siis varmaan pähkäilleet, että kukahan se mahtoi olla, kun kuitenkin papin nimen mainitsin. Tässä tulee itselle ihan syntinen olo, kun on uskaltanut jotain arvokasta ammattikuntaa vähän sohaista... Kappalainen pyysi vielä puhelinnumeroani, että voisi keskustella kanssani. No, kyllä minä sen hänelle sähköpostiviestissä annoin. Pitäähän tämä homma viedä loppuun asti, eikä vetäytyä pelkurina. Ihan ystävällisissä merkeissä minä olen tätä hommaa yrittänyt hoitaa...

Voi jee... Mutta monellakohan ihmisellä on nyt paha mieli...


Nämä on niitä lillukanvarsia, joista poliitikotkin puhuvat...

2 kommenttia:

  1. Minusta tuo on sellainen asia, josta on syytäkin antaa palautetta. Minulla on vieläkin todella huonot fiilikset äitini ystävän keväisistä hautajaisista ja olisi ollut syytä laittaa sinnekin palautetta. Kyse oli kuitenkin hautajaisista ja minusta papin puheet tuntui suoranaiselta vittuilulta ateistivainajaa kohtaan. Minusta hautajaiset on niin herkkiä tilaisuuksia, että papilta on syytä odottaa tiettyä tasoa ja kyllä nyt edes vainajan nimi pitäisi muistaa! Ja hiukan miettiä, mitä sanoo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan olen nyt rakentavassa mielessä kappalaisen kanssa keskustellut. Kyllä hän osittain myönsi olevansa minun kanssa samaa mieltä. Mutta ymmärrän myös, että työkaverille pitää olla lojaali. Kaikille oppimisen paikka.

      Poista