tiistai 4. syyskuuta 2012

Sataa sataa ropisee, pilipilipom

Voi kuinka me ihmiset olemme erilaisia! Toiset täällä blogimaailmassa ovat innoissaan syksyn tulosta, sateen ropinasta ja kuulaista syysaamuista. Minä en. Katselin tuossa äsken TV:stä ohjelman Hansin matkassa (ruokaohjelma, mitenkäs muuten), jossa Hans Välimäki oli Teemu Selänteen luona Kaliforniassa. Voi kuinka mieleni tekisikään Kalifornian lämpöön. Tai edes Turkkiin. Minä muuten en ole koskaan käynyt Turkissa, vaikka matkustellut olenkin. Se on periaate-kysymys. Turkissa on 20 miljoonainen kansa nimeltä kurdit. Turkin valtio sortaa kurdeja ja erityisesti kurdilapsia kaikin tavoin. Kieltäen heiltä esimerkiksi koulunkäynnin omalla äidinkielellään. Ja Turkki on kaikesta huolimatta islamilainen valtio. Naisten oikeuksia poljetaan. Joten en sittenkään halua Turkkiin. Ja näkemykseni Turkista perustuu myös pitkälti elokuvaan Keskiyön pikajuna. Monelta turistilta varmaan häipyy valtion oikea olemus, jos vain on turistina jossain Alanyassa... Ihmettelen suuresti niitä ihmisiä, jotka esimerkiksi ostavat loma-asunnon Turkista. Joten haluankin lomalle vaikka Kreikkaan, tuohon Euroopan konkurssipesäkkeeseen.

Mutta eihän sinne ole mahdollista lähteä. Ja huomiseksi on luvattu vesisadetta. Saamarin syksy!


Ihanan pinkki unikko kasvatuslaatikossa.

2 kommenttia:

  1. Mun mielestä sateen ropinassa on tunnelmaa. Mutta pimenevistä illoista en tykkää.

    VastaaPoista
  2. No joo, olet oikeassa. Ehkäpä siinä on sellainen rauhoittava tahti, ikäänkuin sydämenlyönnit...

    VastaaPoista