Puolukka

Aviokin veli toi meille kaksi ämpäriä puolukoita. On nääs työtön ja on varmaan tienannut nyt syksyllä enemmän rahaa puolukoiden poiminnalla kuin jos olisi töissä. Ihan kiva. Siis että saatiin puolukoita. Tein niistä sosetta, pistin sekaan vähän sokeria ja sitten pakkaseen. Nyt saa sitten syödä puolukkaa ihan tosissaan. Paitsi kyllä minä äidilleni vien ainakin puolen ämpärin verran. Joskus olen tehnyt puolukoista tuoremehua, mutta se on niin vaivalloista ja kun siihen pitää pistää sokeriakin aivan mahdottomasti.

Harmi, kun tänä vuonna on aika huono sienivuosi. Perinteiset herkkutattipaikat huutavat tyhjyyttään.

Aiemmin kirjoitin niistä thaimaalaisista marjanpoimijoista. Eräs sukulaistätimme oli mennyt sanomaan talonsa nurkalla marjoja poimineille thaimaalaisille, että hän oli kyllä ajatellut itse poimia tästä marjoja. Johon eräs poimija vastasi "Voi, kyllä minä poimin sinulle ämpärillisen, mene vain sisälle odottamaan (siis tietenkin murteellisella englannilla). Tule tunnin päästä hakemaan." Ja niin siellä odotti tunnin päästä täysi marjaämpäri. Täti olisi tarjonnut mustikkaämpäristä rahaa, mutta eivät he ottaneet sitä vastaan. Täti vei sitten heille voileipiä ja kahvikakkua. Mietin vain, kuinka moni suomalainen olisi vastaavassa tilanteessa tarjoutunut poimimaan ilmaiseksi ämpärillisen mustikoita, kun se on kuitenkin omasta ansiosta pois? Mutta ainakin tädille tuli hyvä mieli.

 Viimeisiä kesäkukkia.