perjantai 1. helmikuuta 2013

Kuntoilemaan?

Pitäisiköhän jälleen kaivaa sukset esille ja lähteä hiihtämään? Se on kyllä aika vaivalloista. Puet kotona, ajat monot jalassa ladunvarteen, palaat hikisenä kylmälle autolle, auton lasit huurtuvat (ja loppujen lopuksi saat kylmettymisen seurauksena flunssan). Hiihtolenkin jälkeen on pakko käydä heti suihkussa ja hiusten kuivattamiseen kuluneen ajan kanssa koko touhuun meneee ainakin kolme ja puoli tuntia ellei neljäkin. Ja sitäpaisi en muista, missä mononi ovat (tekosyy). Niin, ja täälläkin on niitä hulluja tosikkohiihtäjiä, jotka painavat ohitse tuhatta ja sataa ja samalla karjuvat hitaammille kanssahiihtäjille sekä huitovat näitä sauvoilla. Kerran kuulin ladulla tälläisen keskustelun "minulla on nyt suksissa kisavoitelu, kyllä luistaa hyvin". Johon toinen "ai, sulla on kisavoiteet...". Ja sitten hiihtäjät olivatkin jo niin kaukana, että vain höyryävä hikivana jäi jälkeen. Mikähän voitelu minulla on? Varmaan "yritä päästä edes 5-vuotiasta edelle" -voitelu...

Toisaalta olen harkinnut kuntopyörän tai stepperin hankkimista kotiin. Tulisikohan niitä käytettyä? Kuntopyörää ajaessa voisi ainakin katsella elokuvaa. Ehkä "matkan" rasitukset kestäisi paremmin. Mutta toisaalta semmoisen laittaminen keskelle olohuonetta ei ainakaan tee huonetta viihtyisämmäksi. Ja yksikseen työhuoneessa kuntoillessa voisi aika käydä pitkäksi.

Ehkäpä lähden PoikaKoiran kanssa vain lenkille.


Lähtisipä kotiovelta latu ja maasto olisi tasaista...

10 kommenttia:

  1. Tuo kuvan latu näyttää kyllä ihanalta. Tuollaisesta minäkin tykkäisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime vuodelta Äkäslompolosta Äkäsjärven jäältä. Tuota minä tahkosin ympäriinsä.

      Poista
  2. Meillä on kuntopyörä, stepperi, käsipainot, jumppanauha ja -pallo sekä pilates-putki. Välineitä siis pienen kuntosalin verran. Todellakin niitä on näppärä käyttää kotona riippumatta säästä tai aikatauluista ja samalla voi katsella kiintolevylle talletettuja elokuvia. Tämä siis teoriassa. Käytännössä nuo kaikki härpäkkeet vie tilaa, kerää pölyä ja kolkuttelee omaatuntoa. Mutta ehkä taas huomenna hyppään stepperille...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pelkään pahoin, että meillä käy samoin...

      Poista
  3. Hiihdin eka kerran tänä talvena viime viikonloppuna. Oli ihanaa!
    Meillä on soutulaite. Itse en siitä tykkää, mutta mies soutelee useamman kerran viikossa vajaan tunnin. Kyllä ne laitteet osalle sopii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän yhdellä tuttavalla on juoksumatto. Naureskelin aikanaan asialle, mutta sitten eräs tuttavani kaatui tosi pahasti luikkaalla lenkillä. Toipuminen kesti kuukausia. Ja hänkin hommasi juoksumaton. En naura asialle enää yhtään.

      Poista
  4. Kyllä se koiran kanssa ulkoilukin hyvää tekee - pääasia, että liikkuu - ja hyvä että saa happea. Hiihtäminen on mukavaa kun se on vapaaehtoista, eikä paikalla ole mitään hikipinkoja. :) Suhtaudun myös vähän epäillen kotiin hankittuihin välineisiin, niillä kun on tapana jäädä käyttämättä mutta on paljon liikkeitä, joita pystyy tekemään ilman apuvälineitäkin (ja joita en tee,vaikka pitäisi..)
    Tsemppiä ja innostusta kevääseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minunkin liikkumisen ensimmäinen ehto on, että sitä voi tehdä ulkona.

      Samoin kevätterkut sinne!

      Poista
  5. Vau, mikä latu. Tuonne jos pääsisi, alkaisiko minustakin hiihto tuntua mukavalta!? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ylämäet on ihottavia ja alamäessä palelee!

      Poista