torstai 5. syyskuuta 2013

4.9.

4.9. oli eilen. Vasta tänään huomasin sen, kun yhteen paperiin piti pistää allekirjoitus. No mitä ihmellistä tuossa päivämäärässä 4.9. sitten on? Se on minun ensimmäisen avioliittoni hääpäivä. Ja joka siis päättyi eroon. Mutta niin merkittävä tuo päivämäärä on, että vasta nyt tapahtui ensimmäisen kerran se, että unohdin koko asian... Tosin vuosi piti tarkistaa vihkiraamatusta. Eli 31 vuotta piti ajan kulua, että hääpäivänsä unohtaa. Mutta muistan sen tapahtumat niin hyvin. Muistan tunnelman, lahjat, ruoat ja musiikin... Oli jotenkin erikoista, kun ne häät oikein videoitiin. Tosin tuon nauhan olemassaolosta en tiedä enää mitään. Taisin heittää sen eron tuskissa roskiin. Nythän elävää kuvaa saa vaikka kännykällä. 

Mutta elämä kulkee eteenpäin. Hyviä ja huonoja hetkiä sattuu varmasti jokaisen matkan varrelle!



2 kommenttia:

  1. Sellaista on elämä. Varmasti se liittokin sisälsi hyviä ja huonoja hetkiä. Iloisia hetkiä tuli varmaankin ainakin lasten myötä. Pelottavaa muuten, mitä nopeasti elämä kulkee ja aika kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon iloa siihen liittoon sisältyi. Siksi ero olikin osaltani niin katkera... Onneksi on ne lapset.

      Poista