keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Asiahan ei minulle kuulu...

Kun täällä blogimaailmassa seikkailee, niin joissain blogeissa on aina kirjoittajan suosikkiblogeja ja näin pääsee seikkailemaan aina blogista toiseen. En yhtään muista mitä kautta eksyin tähän blogiin. Mutta jostain syystä olen sitä aina silloin tällöin vilkuillut. Uteliaisuuttako?

Jokainenhan saa kirjoittaa, melkeimpä mitä haluaa. Tuo blogihan on keskittynyt yksinomaan Johanna Tukiaisen elämään. En ymmärrä, mistä tuolla kirjoittajalla riittää energiaa ja mistä hän saa kaikki vinkit juttuihinsa. En osaa päättää, onko kirjoittaja terve vai sairas... Tuo Tuksu on ollut minulle aina "aivan yks´ hailee". Mutta se, miksi olen tuota blogia seurannut, johtuu siitä, että kuinka raadollisia me "terveet" ihmiset olemme. En saanut linkitettyä tähän tuon blogin kuvapostausta (löytyy blogista pikkuisen alempaa), jossa ao. "taitelija" esiintyy jossain kapakassa biljardipöydällä.

Voi. Miksi kukaan ei ole sanonut tuolle tytölle, nyt naiselle, että älä tee noin. Miksi kukaan ei ole aikanaan sanonut, miten suurinpiirtein käyttäydytään. Missä äiti on ollut, kun tytön minäkuvaa on rakennettu? Miksi nyt me muut annamme hänen esiintyä vailla mitään kritiikkiä, suurimman osan varmaan vain katsellessa huvittuneena asiaa. Paljonkohan tuollaisesta esiintymisestä tienaa? Varmaan moni meistäkin pystyisi parempaan, jos äly puuttuisi päästä ja lähtisimme vaan revittelemään biljardipöydälle... Siivouskamppeet päällä.

Meitä on moneen junaan. Ja osa jää vielä asemallekin.


12 kommenttia:

  1. Argh meninkin katsomaan blogia. Mä nään varmaan painajaisia tuosta Tuksun Renksun baarin videosta :D. En voi mitään, mut sääli nousee lopulta vahvimmaksi tunteeksi videota katsellessa. Toisaalta tulee myös viha pintaan, miten tuollainen "hyväksikäyttö" sallitaan :/.

    Voi Tuksu raasu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, sääli nousee pintaan, en vain tuossa kirjoitusvaiheessa löytänyt oikeaa sanaa... Auttaisi nyt joku lähipiiristä tuota poloista... Mikä sekin oli se yksi nainen, joka siinä apuna pyöri...

      Poista
    2. Kuvaisin naista sanalla hyväksikäyttäjä :/. Luulisi, että joku lähipiiristä on yrittänytkin auttaa, mutta jos ei itse halua, niin toisen puolesta ei voi elää. Nimim. Kokemusta on.

      Poista
    3. Näinhän se on. Viime kädessä jokainen tekee itse omat valintansa.

      Poista
  2. Itsekin mietin, että paljonkohan tuosta saa... Minulla kun on työllistymisvaikeuksia ja kyllä minäkin tuohon pystyisin...

    Ja tuolla blogin pitäjällä täytyy olla vielä tylsempi elämä kuin minulla! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, minäkin voisin pystyä parempaan. Ainakin saisin nätimmät vaatteet päälle...

      Todellakin, oma elämä puuttuu, jos jaksaa seurata toisen elämää noin tarkoin.

      Poista
  3. Käyn joskus aina katsomassa sellaisia Päivän asu -blogeja. Siinä poseerataan edestä ja takaa ja monta kertaa samanlainen kuva peräkkäin. Mietin usein, että asettaakohan blogi jo paineita pukeutumisen suhteen? Voiko kauppaan enää mennä tuulihousuissa (kaikilla ei tietenkään ole edes tätä suomalaista kansallispukua), kun joku voi nähdä tyylitietoisen vähemmän tyylikkäänä? Entä voiko enää koskaan kävellä s-marketin muovipussi kädessä? Entä jos tukka onkin likainen ja pitäisi mennä kauppaan? Kaikkihan on viime tipassa kiinni omasta itsetunnosta, mitä kehtaa tehdä ja mitä ei. Mitä tekee itsensä takia ja mitä muiden takia?

    Vietin tänään vapaapäivää ja sen kunniaksi käytiin miehen kanssa heti aamusta uimahallissa. Tunsin itseni niin puhtaaksi (olinkin saunapuhdas ihan sananmukaisesti), etten viitsinyt meikatakaan. Ja sitten päivällä lounaalle ja asioita hoitamaan. Näin työkaverin, miehen kaverin, kävin optikolla, vakuutusyhtiössä, stockalla, lidlissä ja postissa. Kukaan ei varmaan ajatellut, että "päivän asuuni" ei sitten kuulunut meikkiä ollenkaan. Ja niin, ostin uudet silmälasit. Tulee tarpeen sekä ulkonäöllisesti että ihan näön kannalta.

    Joskus voisi tiivistää, nyt en jaksa. Toivotan vaan hyvää viikonloppua !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä joku vuosi sitten tyttäreni tarvitsi uudet kengät. Lupauduin maksamaan. Soitin hänelle kun olin lähdössä töistä, että käydään nyt hakemassa ne kengät Stocmannilta, kun on jotkut kanta-asiakasalepäivät. Tuulipuku oli päällä. Työkaverini sanoi, että menetkö Stocmannille tuossa asussa? Minä vastasin, että JOO.

      Kerran sitten hajosi mökillä kahvinkeitin. Olin tullut juuri mustikasta, tukka oli hiestä littana ja hikinen. Vaatteet olivat "mökkikamppeita". En silti haissut hielle ym. joten en vaihtanut vaatteita. Menimme läheisen pikkukaupungin kodinkoneliikkeeseen. Ensimmäiseksi meille tarjottiin kahvinkeitintä, jonka hinta oli 19,95€.... No, ostimme vähän laadukkaamman...

      Mutta minua todella sapetti, että myyjä teki päätöksensä meidän ostokyvystä vaatteiden perusteella. Mutta minä kehtaan mennä kauppaa asussa kuin asussa!

      Viikonloppuja myös sinulle!

      Poista
    2. No teillä sentään oli vaatteet päällä! Minäpäs olen käynyt kaupassa pyjamassa ja kumppareissa ja unohtanut kerran pukea housut! Pistäkääs paremmaksi! :D

      Poista
  4. Minäkin suren Johannan puolesta. Monesti tuntuu, että hänellä on tosiaan psyykkisiä ongelmia ja nyt tilanne (psyykkiset ongelmat, alkoholi/huumeongelma, julkisuus) on paisunut niin pahaksi etten yhtään ihmettelis jos hän tekisi itselleen jotain. Ei siinä perheessäkään voi kaikki olla hyvin kun kaksi sisarusta kolmesta on ihan sekaisin - mutta silti. Miksi me emme anna hänen vaan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma on julma. Jos jostain voi revittää ja levittää jotain pahaa, niin ainakin seiska-lehti tekee sen! Ja kirjoitin lehden nimen pienellä. Syystäkin.

      Poista