Iltalenkillä

Olen aina hehkuttanut kesän puolesta. Ja niin teen vieläkin. Mutta ihan pikkuisen täytyy nyt kääntää takkia. PoikaKoiran kanssa tehty iltalenkki raikkaassa syyssäässä tuntui oikein mukavalta. Vai onko 16°C vielä syysilma? Minulle on ja allakalle. Ja miksi aina, kun törmään mukaviin kuvattaviin asioihin, kamera on kotona ja pitää tyytyä kännykkään?

Päiväkodin pihan tilataideteos. Mukava. Ja varmaan lapsistakin ollut hauska koota.

Lounasravintolan kukka-asetelmaa.

Poimintakypsiä. Asuin ennen rivitalossa, jonka pihalle istutin omenapuun. Sattumoisin huomasin, että tuo asunto oli jälleen myynnissä. Minua huvitti ja ilahdutti myynti-ilmoituksen lause "pihalla mm. omenapuu".

Juhannusruusun uusintakierros.

Ja vielä kerran parvekkeeni syysloistoa. Tämä kuva on otettu niin, että suoristin käteni parvekkeen ulkopuolelle ja laukaisin kameran. Piti vain toivoa, että kuvasta tulisi edes jonkinlainen.

Tänään olen sitten aika ajoin tuijotellut Reutersin sivuilta Costa Concordian nostoa. Mistähän sekin on merkki, että saatan tuijottaa tunti tolkulla tapahtumaa, jossa ei oikeastaan tapahdu mitään. Niin kuin Paavin valinta, Lindo siiven tapahtumat prinssi Georgen syntymän aikaan ja nyt tämä laivan nosto. Taitaa olla yksinkertaisella ihmisellä yksinkertaiset huvit. Mutta ainakin mieli on levollinen ja parempi kuin aikoihin.