Kävin tänään pitkästä aikaa PoikaKoiran kanssa koirapuistossa. Siellä oli monta "sopivan" kokoista leikkikaveria. Mutta ei me siellä kauan voitu olla. Tuo meidän hauveli on niin innokas narttujen perään, että jos se ihastuu johonkin narttuun, niin selkään on päästävä. Ja se ei nartun omistajasta ole pidemmän päälle yhtään mukavaa. Ei haittaa vaikka toinen koira olisi liki metrin säkäkorkeudelta ja meidän koira tarvitsisi periaatteessa jakkaran avukseen, niin selkään on vaan päästävä. Äijätoimintaa. Ja näyttelyhaaveiden takia PoikaKoiraa ei leikata. Eikä Aviokki antasi leikata sitä muutoinkaan. Sanoo, että se on koiran luonto pois. Olen kyllä pitkälti samaa mieltä.
Jestas, kun nukuttaisi jo makeasti.
Syksyn värit
Kysypä Aviokilta, miltä tuntuisi, jos ei ikinä pääsisi kuin yrittämään... Victoria Stilwell on aivopessyt minut vankkumattomaksi leikkaamisen kannattajaksi. :D Minun koirani on leikkaamaton, koska kieltämättä se muuttaa luonnetta ja minusta on ihanaa, miten villi ja pöhkö koirani on. Mutta kovin innokas hänkin on narttujen seurassa ja tunnen syyllisyyttä siitä, etten tee hänen elämäänsä helpommaksi, vaikka voisin. Annan hänen tulla vielä vähän vanhemmaksi, jottei hänen luonteensa muuttuisi niin paljoa. Tosin merkkaamista en jää kaipaamaan, se on uroskoirissa raivostuttavaa... Edellinen koirani merkkasi jopa kissat! :D Näyttelyyn ei tosiaan leikattu koira pääse, mutta muuten se on kyllä minusta koiran parhaaksi.
VastaaPoistaEhkäpä meidän PoikaKoira pääsee sitten itse asiaan, kun näyttelymeriittiä on tarpeeksi...:)
VastaaPoista