perjantai 22. helmikuuta 2013

Huono muisti

Tänään päätin taas tempaista (tai oikestaan oli pikku pakko) ja aloittaa huushollin siivoamisen. Ei se todellakaan ole kamalaa, mutta en vain ymmärrä, mikä siinä aloituksessa on aina niin hankalaa. Yli puolet urakasta tein tänään ja huomenna lopettelen. On myös ihan eri fiilis siivota, kun voi siivota auringon valon aikaan, niin näkeekin jotain. Niin. Paitsi hukkasin tänään silmälasini... En kartakaikkiaan löytänyt niitä mistään. Ajoin jopa takaisin työpaikalle (en tarvitse laseja autolla ajaessa) ja etsiskelin laseja. Ei, ei... Onneksi vanhat lasini ovat lähes samoilla voimakkuuksilla. Ja nyt hävettää... Löysin sitten lasini kotoa... Vaatekaapista... Miten ihmeessä minä olin ne sinne pistänyt. Ei pienintäkään muistikuvaa. Varmaan siinä vaiheessa, kun kaivelin vanhoja verkkareita siivousasuksi. Tämän täytyy olla vanhuuden ja höperyyden merkki.

Töissä unohdin myös yhden homman. No eiköhän arvon työkaveri haukkunut minut päin naamaa, isoon ääneen, kaikkien kuullen... En minä siitä loukkaantunut, sillä tämä huomauttaja on niitä työpaikan "kaikesta narisijoita". Ei auta, vaikka kuinka puhutaan siitä, miten voisi positiivisella tavalla vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin ennemmin kuin myrkyttää sitä. Itse olisin kyllä hoitanut asian hienovaraisemmin. Kyllähän siitä vähän paha mieli tuli. Mutta ne jotka kiukunpurkauksen kuulivat, ajattelivat, että sillä on Rva X:llä taas huono päivä. Jokainen meistä joutuu vuorotellen hänen hampaisiinsa. Mutta myönnän, minä unohdin sen yhden homman, vanhuuden ja höperyyden merkki.

Edelleen kännykällä napattu kuva. Ensi viikoksi on luvattu jo plus-asteita. Jee!

4 kommenttia:

  1. No ei kovin rakentava työkaveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan, mutta tavllaan tietää tuon perosnan. Oma paha mieli on purettava johonkin... Mutta aina sitä ei vaan tahdo ymmärtää.

      Poista
  2. Minulle kävi taannoin niin, että ajelin tanssilavalle ja ihmettelin koko ajan, miksi huimaa ja tuntuu siltä kuin kaatuisin toiselle kyljelle. Eikä tahtonut nähdä mitään. Perillä huomasin, että minulla oli lukulasit päässä! Olin ihan hyvilläni, että pääsin perille kunnes tajusin, että minun tarvitsee ajaa takaisin kotiin ilman laseja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan se on hyvä merkki, että lähtee liikkeelle lasien kanssa, ilman että heti pitää ottaa ne pois. Se on merkki siitä, että lasit ovat sopivat silmille. Minun kaksitehoni vähän "keikuttavat". En varmaan koskaan totu näihin ja lähde autoilemaan nämä päässä.

      Poista