torstai 14. helmikuuta 2013

Kulttuuria

Olen tässä jo jonkin aikaa pohtinut, että minun pitäisi ryhdistäytyä jotenkin. Pelkkä koiran kanssa lenkkeily ja sohvalla tv:n tuijottaminen ei pidemmän päälle ole kovin kehittävää. Niinpä tänään työkaverin houluttelemana lähdin kirjakauppaan, jossa kirjailija kertoi teoksestaan:




Olette varmaan kuulleet hänestä, taannoinen Finlandia voittaja ja taidemaalari, asustelee Ranskassa. Sikäli kirjailija on minulle "läheinen", että asun alle 100m:n päässä hänen lapsuudenkodistaan. Tunnistan monia paikkoja hänen aiemmista kirjoistaan Vanikanpalat ja Toiset kengät. Tämänkertainen kirja kertoo mm. erään oululaisen kirkon alttaritaulun maalauksesta ja siinä esiin tulleiden "taiteellisten näkemysten" ristiriidoista.



Olihan tuolla hyvän päivän tuttuja ja tuttuja kasvoja. Sitten kahvilaan ja broiler-mangosalsa voileipää mutustelemaan. Paljon oli porukkaa liikenteessä, penkinpainajaiset nääs. Ihan tuli nuoruus mieleen. Niin, ja taas huomenna on perjantai!

7 kommenttia:

  1. Väisäsen kirjat ovat vähän liian laveasti ja koukeroisesti kirjoitettuja, että jaksaisin lukea niitä. Kuitenkin hienoa juttu, että hän on tallentanut muistoja kasarmiajoilta. Luin lehdestä, että teosten pohjalta ollaan tekemässä näytelmää - sen voisi käydä katsomassa sitten joskus.

    Pari päivää olen maannut kotona migreenin ja koiran kanssa. Huomiseksi pakko yrittää jo selviytyä työmaalle ja illalla joogaan. Jospa jälkimmäinen auttaisi kohti rentoa viikonloppua. Poika lupasi varata hohtokeilailuajan lauantaiksi, mennään siis porukalla nakkelemaan palloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Migreeni on varmaan yksi viheliäisimmistä sairauksista. Minulla sitä ei onneksi ole, vaikka pää onkin joskus ihan sekaisin siitä asentohuimauksesta.

      Väisäsen kirjat eivät todellakaan ole kovin helppolukuisia, mutta onhan niissä paljon oikeaa historiaa. Varmaan menee kesään tämänkin kirjan lukeminen.

      Paranemisia sinulle! Ja kerran olen minäkin keilaamassa käynyt,,,

      Poista
    2. Minä en siis ole ikinä ennen keilannut...

      Poista
  2. En ole Hannu Väisäsen teoksia lukenutkaan. Pitäisiköhän joskus tarttua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne ihan luettavia on. Tosin, jos haluaa jotain superhyperseikkailuromantiikkaa, niin sitä näistä ei löydy. Minua tosiaankin viehättää näissä kirjoissa se, että joissain kohtauksissa voin katsella ikkunasta suoraan tapahtumapaikalle...

      Poista
  3. Tämän uusimman kirjan saamasta huomiosta innostuneena tilasin itselleni kirjakerhosta kaikki kolme aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa. Ajattelin valmistautua ne lukemalla tähän uusimpaan teokseen. Tosin paljon lukeva työkaverini väitti Vanikan paloja "vaikeasti sulavaksi", mutta sekin lisäsi vain mielenkiintoa näitä kirjoja kohtaan. Mielenkiinnolla odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyllä se lisää ihmisen sivistystä, jos jotain "vaikeampaa" jaksaa lukea! Tai voihan siinä käydä niin, että kirja jää hyllyyn pölyyttymään... Mukavia lukuhetkiä!

      Poista