keskiviikko 27. helmikuuta 2013

St Paulia

Minulla oli ennen ikkunalaudalla melkoisen kukoistava rivistö St Paulia -kukkia. Ei ole enää. En oikein tiedä, miksi nuo kukat ovat alkaneet kitumaan. Onko syynä itäikkuna, väärä kastelu, väärä lannoitus vai muuten vain hoidon puute...? Ja noista kaupasta ostetuista yksilöistä ei oikein kasva kunnollisia monivuotisia kukkia. Ne ovat vähän kertakäyttökukkia.
Ostinpahan kuitenkin kaupasta jälleen yhden kukan:

                

Äidillä oli monenlaisia St Paulioita. Monen värisiä, monivärisiä ja kerrottuja. Kerran mennessäni kotiin, äiti oli hävittänyt kaikki kukat. "En jaksa enää hoitaa niitä." Melkein suutuin äidilleni (tai mielessäni suutuinkin). Tuo lajirunsas valikoima olisi pitänyt säästää, siinä oli kyllä monta perinteistä maatiaislajiketta. Kauppojen valikoimista löytyy lähinnä vain tätä yhtä lajia. 

Tänään oli vauhdikas työpäivä. Tiesin, että ruokatunnille ei jää oikein aikaa. Joten ajattelin säästää ruokailun myöhäiseen lounaseen. Mutta joku oli tuonut töihin mahtavan täytekakun. Siitä piti ottaa pieni palanen...

12 kommenttia:

  1. Äitini ihmetteli taannoin samaa, että saint pauliat kuolee, vaikka hän kuinka yrittäisi hoitaa niitä... Mutta hänpä ei tiennyt, että minä myrkytin ne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuhma tyttö :) Minä veikkaan syyksi voimistuvaa kasvihuoneilmiötä :)

      Poista
    2. Tai sitten teilläkin joku laittaa niihin parketinpesuainetta. :D Äitini on ihan kauhea kukkien suhteen, niitä on joka paikka täynnä, eikä hän suostu eroamaan yhdestäkään! Minä siivoan meillä kotona, joten olen katsonut oikeudekseni vähän helpottaa työtäni edesauttamalla muutaman viherkasvin kuolemaa. Ennen vein niitä ulos pakkaseen, mutta ne kuolivat liian nopeasti ja äiti tuli epäluuloiseksi. Myrkyttäminen on paljon parempi keino. :)

      Poista
    3. Nauratti ääneen J.B:n toiminta. :) Kerroin tämän tarinan henkilölle, jonka kanssa olin juuri puhelimessa. Hän sano anopillaan menneen useampi vuosi ymmärtää, että tuliaiseksi on turha tuoda St Paulioita, koska jokainen niistä kuolee nopeasti. Tahattomasti tosin. :)

      Poista
  2. Mä en oo koskaan osannu hoitaan saint pauliaa..

    VastaaPoista
  3. Mulla ei oo niitä aikoihin ollu, mutta muistan niiden olleen erityisen herkkiä liika kastelulle. Niitä piti kastella vähän ja "usein". Siis liian hankalia minulle =).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän nyt noudattaa tuota oppia, jos jostain saisi vielä kunnon pistokkaita...

      Poista
  4. Minulla oli takavuosina oikein muhkeat santpauliat. Ne viihtyy pohjois-itä ikkunoilla ja ne kastellaan lautaselle niin kuumalla vedella kuin hanasta tulee. Nyt ei ole ikkunalautoja, joten ei ole santpaulioitakaan. Mutta noita keinoja kannattaa kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mökkinaapurini, luomuviljelijä serkkuni, suosii myös itäikkunaa. Tosin kerran hän mainitsi, että kukat tykkäävät olla tässä auringon noususuunnan ikkunalla (siis itäikkunalla). Minä oli vähän että häh? Kunnes hoksasin, että enhän koskaan mökillä ole hereillä niin aikaisin, että konkreettisesti näkisin, mistä se aurinko nousee...

      Poista
  5. Äitini oli mestari St.paulioiden kasvattajana, itse en ole onnistunut yhtä hyvin. Luin jostakin että kasteluveteen voi joskus lisätä kylmää kahvia, en muista kuinka paljon, mutta pitää taas kokeilla. Liian kalkkipitoinen vesi tappaa useammat kukkivat kukat. Ja ylimääräisiä lehtiä pitää nyppiä pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, lehtiäkin pitäisi nyppiä. Ja myös sieltä keskeltä. Lisää kuulemma nuppujen määrää.

      Poista