lauantai 25. toukokuuta 2013

Puuh...

Olin eilen työpaikan kevään illanvietossa. En ole ollutkaan pitkään aikaan missään yhteisissä riennoissa. Ja eipä tarvitse mennä taas pitkään aikaan. Ei työkavereissa mitään vikaa ole, mutta se kaikki muu...

Illanvietto oli ihan maineikkaassa ravintolassa, mutta -kriittinen kun olen, mielestäni kaikki ei mennyt ihan nappiin. Ensinnäkin ruokien odottaminen ja ruokailu kesti alku-, pää- ja jälkiruokineen liki neljä tuntia. Aivan liian kauan odottelua. Toiseksi ne, jotka tilasivat ruuakseen pelkän ruokaisan salaatin, saivat annoksensa viimeisenä. Eli kun muut popsivat alku- ja pääruokia näillä poloisilla valui kuola suusta liki kolme tuntia... Kolmanneksi, parin ruoka-annoksen kohdalla ravintola joutui tarjoamaan "ei oota"... No, se oli varmaan ongelmista pienin.

Minäkin popsin sitten koko kaavan mukaan. Alkupalaksi sillilautanen. Voi sitä janon määrää, mikä siitä seurasi, vaikka kyllähän minä sen tiesin. Häränpihvit olivat hyviä (mistä lie hevosesta tehty :)) ja korvasienikastike maukasta. Valkosipulikermaperunat jäivät lähes syömättä, mikä kertoo annoskokojen olevan kohdallaan. Jälkiruokaa en ottanut. Mutta siinä istuskellessa tuo lihan määrä kyllä jämähti mahan pohjalle saaden aikaiseksi tosi ähkyn olon.

Jaloitellakseni vähän lähdin myös jatkoille pariin kapakkaan. Niissäkään en ole käynyt piiiitkäään piiitkäään aikaan. Monenlaista tyyppiä oli liikenteessä... Elävä musiikki on aina ihan kivaa. Mutta voi sitä tungoksen määrää! Nämä valoisat ja lämpimät kesäillat saavat porukan suurin määrin liikkeelle. Etenemään ei päässyt eteen- eikä taaksepäin. Joten kilttinä tyttönä lähdin kotiin ennen puoltayötä. Jännitystä lisäsi vielä se, ettei minulla ollut avainta mukana. Asetin toiveeni sille, että ainakin PoikaKoira herää ovikellon soittoon ja Aviokki PoikaKoiran haukuntaan. Ja hurraa, pääsin sisälle! Tämä päivä meneekin sitten samoissa tunnelmissa kuin melkein päivälleen vuosi sitten. Tosin nyt en lähde katsomaan tuota maratonia vaan kirpputoripäivän kirpputorikierrokselle! Ja kun Aviokki saapuu maratonin huoltojoukoista kotiin, on vuorossa mökin kasvatuslaatikoiden kunnostaminen.

Vuosi sitten maratonreitin varrelta.

6 kommenttia:

  1. Jostain syystä minäkin aina liukenen ennen puoltayötä työpaikan juhlista. Baariin mennessä yleensä väkikin hajaantuu niin levälleen, ettei siellä enää voi sanoa olevansa liikenteessä työporukalla.

    Olihan korvasienikastike herkkua? :) Ei ole pitkäääään aikaa tullut sitä syötyä.

    Iloista viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä työpaikan yhdessä juhlimiset ovat kyllä vähän pakkopullaa. Meillä kaikilla on niin erilaiset tavat. Joku vetää perskännit, joku haluaa heti tanssimaan, joku juomaan viiniä ja tunnelmoimaan. Mutta onpahan yritetty!

      Korvasienkastike oli hyvää. Pitäisi yrittää tehdä itsekin. Mutta se ryöppäys arveluttaa. Ja se, saako niitä myrkkyjä sittenkkään lopullisesti pois ja rikastuvatko ne ihmiskehoon, jos sitä päntiönään syö!

      Poista
  2. Itsekin tuli käväistyä eilen kapakassa, tosin opiskelijakavereitteni kanssa. Kotiin tulin vasta kolmen aikoihin, mutta osasin pitää alkoholin nauttimisen hyvinkin kohtuullisena. Välillä on kiva tuulettua, mutta silti mikään ei voita rauhallisia koti-iltoja. :) Itse seurailin paikkakuntani maratonia parvekkeelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikanaan minäkin pystyin seuraamaan naisten kymppiä parvekkeeltani. Itse en pidä juoksemisesta, se on vaan minusta tylsää. Ja kuluttavaa.

      Minulla kyllä meni seuraava päivä ihan harakoille. Vaikka en juonutkaan "melkein mitään", uskalsin auton rattiin vasta klo 14.00, ja iltapäivällä iski kaamea väsymys... Kaiholla muistelen opiskeluaikoja, jolloin kapakasssa sattoi vierähtää 8 tuntiakin ja seuraaavana päivä ei ollut mitään oireita...

      Poista
  3. Ei minullekaan työpaikan yhteiset riennot oikein maistu... Mieluummin lähden joko kaveriporukalla tai miehen kanssa. Silloin harvoin (hyvin harvoin), kun edes lähden ;).
    Koti-ilta voittaa yleensä kapakkaillan mennen tullen. Ja seuraava päivä on mukavampi, kun ei ole riekkunut puolta yötä kapakoissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ei meistä suomalaisista saa japanilaisen työyhteisön kaltaista porukkaa millään. Siellähän työ ja työyhteisö on ykkönen, koti kakkonen. Minä vietän samoin iltaa mieluummin kotona, kapakkaillat on nähty.

      Poista