perjantai 30. maaliskuuta 2012

Laihdutusanalysointia

Jos olisin syksyllä tiennyt, kuinka pitkä matka tämä laihdutusmaratoni on, olisin varmasti masentunut alkuunsa ja jättänyt homman sikseen. Mutta tässä tämä syksy, talvi ja kohta kevätkin on mennyt. Ja päällimmäisin asia joka paikassa on ollut ruoka, syöminen ja joskus nälkä.


Ensimmäinen kymmen kiloa putosi 10 viikossa. Seuraavaan viiten kiloon meni 10 viikkoa. Ja jos painon putoaminen tapahtuu samassa tahdissa kuin tähänkin saakka, tähän viimeiseen viiteen kiloon menee 15 viikkoa (toivoisin kuitenkin, että "vain" 13 tai 14 viikkoa). Eli  enimmillään 35 viikkoa. Alussahan kuvittelin, että olisin tavoitepainossa tammikuun lopulla. Sitten helmikuun..., sitten maaliskuun... Mutta kyllä tämä näköjään huhtikuun puolelle menee. Kun normaali raskaus kestää 40 viikkoa, on tämä ollut lähes sama matka, mutta toisinpäin. Tosin tässä painonpudotuksessa on se mukava juttu, että alussa paino todellakin putoaa, kun vaan alkaa tarkkailemaan syömisiään ja laskemaan kaloreita.


Joku kysyikin, miten aion jatkaa loppuelämääni, sitten kun tämä kuuri on ohi? Aion jatkaa painon tarkkailua. Käyn joka aamu vaa´alla ja suunnittelen päivän syömiset. Tasapainottelen päivän kerrallaan. Eräs tuttavani on julkaissut keittokirjan erämaaluonnon herkuista. Hän sanoo noudattavansa hyvin askeettista  ruokavaliota ja herkuttelevansa vain, ei edes joka, viikonloppuisin. Silloin käytetään kermaa, voita ja sokeria. Ja on hoikka kuin mikä.


Kävin tänän kaupunkikierroksella. Kaupoissa oli äkkiseltään katsottuna vaikka mitä ihanuuksia. Tuntui mukavalta ajatella, että olisin voinut koon puolesta ostaa minkä vain niistä vaatteista. Mutta lähemmin tarkasteltuna mikään vaate ei iskenyt suoraan tajuntaan, kun olen niin huono shoppaaja. Ja varmaankin asiaan vaikutti myös se, että en tarvitse mitään. No, ostin kuitenkin kengät:
Nämä Clarksin Hasselpähkinä avokkaat. Itseasiassa lähdin ostamaan Vagabondin avokkaita, mutta 38 oli liian pieni ja 39 liian iso. Tästä mallista löytyi sitten koko 38 1/2


Päivän ruokailut:
- aamupala: turkkilaista jugurttia, itsepoimittuja mustikoita ja mansikoita, Valion mansikkakeittoa ja pala tummaa suklaata
- myöhäinen lounas: Stocmannin vuohenjuustosalaattia ja coleslawia

4 kommenttia:

  1. Heips, minäpä se kommentoin loppuelämästä, nyt oikein täällä "nimen" kanssa. Tää sun blogi on ollu kyllä inspiroiva, vaikka vaan pari kk:ta oon seurannut. Itsellä olis pudotettavaa vajaa 10 kiloa (samalla tavoin pikkasen "vaaditun" normaalin painoindeksin ylärajan alle), mut motivaatiota on jotenkin hankala löytää, kun tunnen voivani ihan ok ja juokseminen yms. sujuu...ulkonäkö ei jaksa aina niin kauheasti enää tässä iässä draivata.

    VastaaPoista
  2. Niin, se on kiinni siitä, mitä tavoitteita itselleen asettaa. Viimeksi tänään eräs työkaveri sanoi, että älä nyt enää laihduta... Ja painohan on sopiva, kun itse on tyytyväinen. Minullakin on aina ollut ihan hyvä kunto, oon jopa 80 kg:na jakasut hiihtää pitkiä matkoja. Mutta olen hävennyt ulkonäköäni... Täällä blogimaailmassa (ja muuallakin) on paljon myös todella ylipainpainoisia, mutta silti elämä on onnellista. Eli ei se elämä ja onnellisuus ole painosta kiinni. Ja se draivin löytäminen on just se pointti. Jos ei löydy, niin siiten ei. Minäkin odotin tätä draivia pari vuotta. "Draivia" kuitenkin sinulle!

    VastaaPoista
  3. Kiitti Anonyymi, niin minustakin. Niin se vaan mieli muuttuu. Aluksi pidin noiden kiilakorkojen paluuta tyhmänä, mutta niillä on huomattavasti tukevampi kävellä kuin pelkillä korkokengillä.

    VastaaPoista