Syyslomalla...

Nyt olisi sitten syysloma. Loma menee ihan täällä kotipuolessa. Kaikenmoista pikkupuuhaa. Lauantaina oli heti aamusta lähtö kohti Seinäjokea. Ja jos ei olisi ollut pakkosauma, en kyllä ilmojen puolesta olisi lähtenyt. Aivan kaamea keli. En ole koskaan ajanut autoa semmoisella ilmalla. Lunta tuiskutti vaakatasossa lähes koko matkan. Välillä piti ajaa satasen rajoitusalueella alle viittäkymppiä. Ja kukaan ei edes pyrkinyt ohitsemme. Keli oli kaikille ihan yhtä huono. Vasta muutama kymmenen kilometriä ennen määränpäätä keli muuttui inhimillseksi. Aviokkia ei voinut kuumeen takia pistää rattiin. Lähti sentään seurakseni matkalle, kun "eihän sua tuohon keliin voi yksinkään päästää".

Minä en ole käynyt Seinäjoella kuin kaksi kertaa ennen tätä reissua. Ensimmäisen kerran kävin siellä joskus pienenä junalla äidin nuoruudenaikaikaisen ystävättären luona. Ja siellä saimme aivan ihanaa ja ihmeellistä ruokaa, makaroonilaatikkoa. (Tästä kerroinkin ihan ensimmäisissä postauksissani). Ja siitä lähtien tuo ruokalaji kuului perheemme ja myöhemmin minun lähes vakioannoksiin. No joo, lasten kotoa pois muuttamisen jälkeen en ole tainnut tehdä tuota ruokaa kertaakaan.

Eipä ole tullut Seinäjoella Provinssirokeissa, Tangomarkkinoilla tai juhannusyön raveissa käytyä. Toinen reissu oli nopea työreissu. Hotelliin, työasiat ja takaisin junaan. Ei jäänyt aikaa kaupungilla kiertelyyn.

Nyt lauantai-iltakävelyllä kaupunki näytti erittäin siistiltä ja ...autiolta. Hesburgerin edessä parveili muutamia paikallisia "koviksia". Minua huvitti erään nuoren lausahdus jostain asiasta leveällä pohojanmaan murteella "kateellisen paneettelua". Ihan kuin suoraan Antti Tuurin Pohjanmaa-elokuvista.

Eilen meni sitten lähes koko päivän äidin seurana kaihileikkauksessa. Itse laikkaus kesti vain parikymmentä minuuttia, mutta kaikki odottelut aina eri vaiheiden välillä venyttivät aikaa. Viimeisimpänä ns. Kela-taksin odotus, joka kesti lähes 50 min. Mutta tämä on tätä.

Tänään sitten nukuin lähes puolille päivin. Välillä kävin syömässä vähän aamupalaa ja sitten taas nukkumaan. Ja kahdelta uudestaan parin tunnin päiväunille... Huomenna keskiviikkona pitäisi lähteä käymään jälleen äidin luona, mutta säätiedotuksen mukaan taivaalta on odotettavissa jälleen kaikkea mahdollista veden ja lumen väliltä, joten siirrän käyntiä suosiolla torstaille. Siispä ostin huomiseksi hernekeittoainekset, nuo jokaisen loman vakioruokatarvikkeet. Herneet ovat jo likoamassa!

Nämä sutturat puissa ovat tuulenpesiä. Puun loissieniä.