torstai 17. tammikuuta 2013

Tammikuu

En muista mistä luin lauseen "Tammikuu, tuo kuukausista turhin". Varmaan täältä blogimaailmasta. Olen niin sama mieltä tuon lauseen kanssa. Tuntuu, että kuukausi ei lopu koskaan. Aina, kun kääntää allakasta uuden viikon esille, on se yhä tammikuuta. Ja nyt ollaan vasta vähän yli puolenkuun... Saisipa vetäytyä kuin muumit piiiiiiitkällä unelle, ja herätä joskus maaliskuun alussa.

Työpaikalla jyllää noro-virus. Minua se ei ole vielä koskettanut (koputan puuta), mutta kauhulla kuuntelen kolleegojen kertomuksia 1-4 päivän oksennuskuureista. Tänään mahani oli kyllä oudon tuntuinen. Suoraan sanoen ei uskaltanut edes rupsua päästää. Jospa minä selättäisin taudin tällä.

Syömisetkin ovat olleet vähän mitä sattuu. Kyllähän minä tiedän, että pimeällä aivot erittävät melatoniinia, joka nukuttaa ja LISÄÄ ruokahalua. Siksikin valo on enemmän kuin tervetullutta. Muuten, kauhulla olen lukenut lehdistä juttuja, että äidit syöttävät leikki-ikäisille lapsilleen melatoniinia, jotta saavat nämä nukkumaan. Ei kait terve, normaali lapsi tarvitse nukahtamiseen muuta kuin sängyn, jos joskus sitäkään? Mitenkähän lasten nukkumisen käy  isompana, kun tunnetusti huolien ja murheiden määrä lisääntyy ja niiden päässä pyörittely ei ainakaan helpota nukahtamista...

Lellipentu on löytänyt mukavan paikan tupsluureille Aviokin jalkopäästä...

4 kommenttia:

  1. Hyi norovirus. Toivottavasti ei tartu.

    VastaaPoista
  2. Töissä iltapäiväkahvilla puhuttiin just tuosta lasten melatoniinipillereistä - iltasadut ovat vanhanaikaisia?

    Itse luin lapsille kaikkea mahdollista peukaloisen retkistä Eemeliin ja tuskinpa olisivat näitä mukavia tarinoita vaihtaneet pillereihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä. Oli oikein mukavaa, ja kun lapset kasvoivat ja tarinat monipuolistuivat. Itsekkin odotti, että mitähän mukavaa tänään luetaan.

      Poista