tiistai 16. huhtikuuta 2013

Feissari

Tänään ovemme takana kävi feissari. Tiedätte varmaan tyypin, siis sen joka liivi päällä pysäyttelee teitä kaupungilla liittymään jonkin hyvän asian kannattajaksi.

Mutta. Kaikki kunnia noille iloisille ja ystävällisille nuorille. Mutta. Minä olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä heidän hommaa. Ainakaan täällä Pohjolassa et voi kävellä kaupungin pääkatua pitkin kuin pari metriä eteenpäin, niin joku on pysäyttämässä sinua "Anteeksi, olisiko teillä hetki aikaa..." Ja se ei auta, vaikka olisit antanut jo koko omaisuutesi vaikka Suomen punaiselle ristille, kun se ei näy sinusta päälle päin. Kävelet pari metriä lisää ja taas on joku pysäyttämässä sinua. Joko saman asian takia tai jonkin toisen yhdistyksen nimissä. Ja tätä tapahtuu joka päivä.

Eräs feissari sanoi lehtihaastattelussa, että epäystävällisintä on, kun ihmiset eivät sano mitään. Mutta kun ei jaksa sanoa koko ajan ei kiitos, ei kiitos, ei kiitos... Minunkin on pitänyt opiskella sellainen kiireinen, kova kaupunkilaisilme. Eli kävelen kaupungilla kasvot melkein vihaisen näköisinä tuijottaen jonnekin kaukaisuuteen. Eipä tule feissarit kimppuun. Vaikka paljon mieluimmin kävelisin suu hymyssä ja ottaisin katsekontaktia ihmisiin. 

Tänään siis kävi feissari soittamassa ovikelloa. Anteeksi vaan kaikki rakkaat feissarit, mutta minusta se on kotirauhan rikkomista. Kerjääminen ja kaupustelu kielletty. Ehdotankin, että jokainen feissaamalla varoja hankkiva yhdistys hankkisi pienen kojun, jonka se voisi pystyttää vaikka kävelykadulle. Ja ne, jotka haluavat, voisivat tutustua ao. liikkeen toimintaan. Ja feissari saisi liikkua kahden metrin säteellä siitä kojusta. Silloin ne, joita asia ei kosketa, voisivat liikkua rauhassa kadulla. Ja istua rauhassa penkillä. Ja ne, ketkä ovat jo kuukausilahjoittajia, saisivat tatuoinnin tai tarran otsaansa, joka oikeuttaisi kävelemään rauhassa.

Ikkunalautani alkaa muistuttamaan pikkuhiljaa mummolan ikkunalautaa. Tämä ikä varmaan...

5 kommenttia:

  1. Mua jurppii puhelinmyyjät. Vaikka kuinka yrität kohteliaasti sanoa EN TILAA se ei meinaa mennä jakeluun. Pitää muistaa uusia tuo puhelinmarkkinointikielto, se kun ei ole voimassa kuin 3v.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä jätän nykyään kylmästi vastaamatta tuntemattomaan numeroon. Sitten joskus soittelen urakalla nuo numerot läpi. Ja aina sieltä päästä kuluu, että "soittamaanne numeroon ei juuri nyt saaada yhteyttä" Eli siis puhelinmyyjän numero. Ei ole rikas amerikan sukulainen kuollut ja perinnöstä soittelisivat .... :)

      Poista
  2. Mä otin puhelinmyyntikiellon ja jos joku erehtyy soittamaan niin muistutan. Aika nopeasti ne tiedot päivittyy noiden firmojen rekistereihin. Feissaamisesta sanon sen verran että joo ärsyttää se muakin. MUTTA se on tuottoisa tapa saada apua/rahaa sinne mihin sitä tarvitaan. Valitettavasti me suomalaiset ei vapaaehtoisesti mitään anneta ja tommoinen koju olisi yhtä tyhjän kanssa. Mä sanon aina kohteliaastinfeissaajalle (ellen teeskentele puhuvani puhelimeen) et oon jo antanut rahaa ja aikaani hyväntekeväisyyteen (mikä pitää paikkansa) ja he kiittävät ja jatkavat matkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tehokasta se feissaus on, mutta kyllä esimerkiksi Suomen punaisella ristillä menee iso osa rahavaroista oman organisaationsa pyörittämiseen.... Aina sitä miettii, että paljonkohan niistä rahoista päätyy lopulta kohteeseen. Tv Ikuinen pessimisti

      Poista
    2. Tuo on totta. Valitettavasti sekin on totta että isommat kansainväliset organisaatiot saavat avun perille ihan eri tavalla kuin monet pienet. Spr tekee tärkeää tötä muös kotimaassa. Minäkin olen suorittanut ensiapukursseja aika pilkkahintaan. Kaikilla asioilla on puolensa. Noi kummilapsijutut on mua ehkä eniten kiinnostavia kun näkee avun perillemenemisen konkreettisesti.

      Poista