Joten muutamaan päivään ei ole ruoka maistunut. Syön sitten kun tuntuu siltä...
sunnuntai 29. heinäkuuta 2012
Voi tätä huolien ja murheiden määrää
Ei ollut ollenkaan hyvä loppuviikko. Ystävän lapsi kuoli. Ei siitä enempää. Asia on tarpeeksi kamala kaikille. Lisäksi äitini joutui sairaalaan kaduttuaan kotona. Päähän oli tullut iso haava. Onneksi sai hälyytettyä apua. Kävin tänään siivoamassa kotona. Koko eteinen näytti veren peittämältä. Kyllä ihmisveri haisee kamalalle. Nyt olen menossa saunaan, pistin kaikki vaatteet likakoppaan. Tuo kamala veren haju tuntuu ympäröivän minut joka puolelta.
Joten muutamaan päivään ei ole ruoka maistunut. Syön sitten kun tuntuu siltä...
Kaiken lisäksi minua pisti joku hyönteinen käteen. Vielä vuorokauden jälkeen voi erottaa, kumpi käsi on turvoksissa.
Joten muutamaan päivään ei ole ruoka maistunut. Syön sitten kun tuntuu siltä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voimia sinulle ja ystäväsi perheelle! Kävin saman läpi läheiseni kautta viime syksynä. Pimeys laskeutui äkisti arkisen, käsittämättömän huonotuurisen onnettomuuden jälkeen painostavana päällemme ja vaikka vieläkin tulee hetkiä kun on ikävä niin kuitenkin nyt on syksyyn verrattuna helppo hengittää. Syksyllä kuitenkin lähestymme vuosipäivä ja niitä viime syksyn fiiliksiä, joten vielä tulee poltettua kynttilöitä ja varmaan myös päästettyä ilmapallo siniselle syksytaivaalle.
VastaaPoistaPidä kuitenkin huolta itsestäsi myös silloin kun myrskyää. Silloin juuri voimia tarvitaan. Voimia!
Kiitos! Voimia tarvitaan. Hautajaisista tulee varmasti kamalat. Ja nyt varmaan äitinikin uskoo, että yksin asumisesta ei tule enää mitään. Pitää alkaa selvittelemään tuetun asumisen muotoja.
VastaaPoistaVoimia ja huolenpitoa sinulle ja läheisillesi!
VastaaPoista